Monta rautaa tulessa. Ja ehkä pari kärpästä yhdellä iskulla.
Loppuvuoden tehtävälistalla on opiskeluiden päättäminen, työharjoittelun suorittaminen yrittäjänä ja opinnäytetyön tekeminen, uunituoreen yrityksen toimintojen järjestäminen sekä palveluiden suunnittelu, asiakastöiden tekeminen ja kahden AirBnb-asunnon houstaus ja siivoukset. Extrana osallistuminen ViinikkalaFestiin. Tämä kaikki 141:ssä päivässä.
Jos selviän tästä kaikesta, ansaitsen ehkä jonkin tehokkaan ajankäytön mestarin tittelin. Pelko on se mikä minut valtaa kun mietin urakkaa. Se on niin mahdottomalta tuntuva että melkein se lamauttaa minut.
Kun jokin urakka, vaikka täyteen ahdetun varaston läpikäyminen tuntuu mahdottomalta ja epämiellyttävältä, mitä silloin tehdään? Otetaan se ensimmäinen helpolta tuntuva laatikkoa tai tavara käteen ja tehdään päätös mitä sille tehdään. Eipä se sen ihmeellisempää ja vaikeampaa ole. Käytännössä ei olekaan mutta mahdottomalta tuntuvan tehtävän suorittaminen vaatii ensin pelkojen ja ennakkoluulojen selättämistä. Kunpa joku loisi uskoa ja tukisi minua tällä matkalla.
Onnekseni kouluni ja opiskelijaterveydenhuolto tarjoaa minulle tarvitsemaani tukea tulevalle syksylle. Ei ole häpeä pyytää apua kun omat voimavarat eivät riitä.
Ei ole myöskään häpeä pyytää apua ammattijärjestäjältä kun omat tavarat ahdistavat ja niiden läpikäyminen tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta.
Oma urakkani sisältää onnekseni tehtäviä jotka suorittamalla saan lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Olen onnekas että saan suorittaa työharjoitteluni omassa yrityksessä. Kunhan vielä keksin opinnäytetyön aiheen jolla edistäisin oman yritykseni kehittämistä, on tilanteeni hyvä ja voin ehkä välillä myös ottaa rennommin. Opinnäytetyön tekeminen vaatii toki paljon aikaa ja henkistä kapasiteettia joten täytyy vain toivoa että kestän paineen. Toivottavasti joulukuussa saan huokaista helpotuksesta.
Lopuksi totean vielä että iso urakka täytyy pilkkoa tarpeeksi pieniin osiin, monesti todettu klisee joka usein unohtuu. Lähdenpä tästä pilkkomaan urakkaa.
